keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

NUORET OSAKEMARKKINOILLA

Viimeksi höpisin naisista finanssialalla ja nyt on kohteena lapset ja nuoret. Tarpeeksi en voi painottaa aikaisin aloittamisen tärkeyttä ja varsinkin nyt kun olen päässyt intohimoni kanssa ihan oikeisiin hommiin mun paasaus ei lopu koskaan.

Perustettiin viime viikolla Osakesäästäjien Keskusliiton alla toimiva nuorisoverkosto Nuoret Osakesäästäjät. Tarkoituksena on innostaa, rohkaista ja kannustaa nuoria osakemarkkinoille, antaa tietoa sekä järjestää tapahtumia, koulutuksia, skaboja ja mitä nyt keksitäänkään tulevaisuudessa. Ainakin jonkinlainen mallisalkku on mahdollisesti luvassa, kunhan päästään alkuun! Teemana kuitenkin on, että tyylillä ei ole väliä, vaan aloittamisella. Koska on nuorista kyse, varmaan lähdetään alkuun ihan perus rahastoista ja ETF:stä liikenteeseen, mutta en sano, etteikö joskus mentäisi syvälle johdannaishimmeleidenkin maailmaan. Kuten sanoin, sijoitustyylejä on monia.

Meidän porukassa on kahdeksan nuorta (21-29v) hyvin erilaista osakesijoittajaa, joten saadaan varmasti monipuolisesti kaikkia kiinnostavaa sisältöä aikaan. Kasaillaan varmasti myös erilaisia tietopaketteja esimerkiksi kelan tulovalvonnasta, mutta mennään myös ihan ruohonjuuritasolle ja selitetään mikä on pörssi, sen tehtävä ja kuinka se ensimmäinen arvo-osuustili oikein avataan ja ensimmäinen toimeksianto laitetaan markkinalle.

Ensimmäiset sometilit on jo auki ja meidät löytää Facebookista TÄÄLTÄ, Twitteristä TÄÄLTÄ, LinkedInistä TÄÄLTÄ ja Sharevillesta TÄÄLTÄ. Hashtagina käytetään #NuoretOsakesäästäjät.

Miksi mulle on sydämen asia saada avattua mahdollisimman monta arvo-osuustiliä ja niille mahdollisimman säännöllinen käyttö? Ei, en saa provikkapalkkaa. En saa mitään palkkaa.

Tulevaisuudessa ei voi nojata eläkejärjestelmään. Eliniänodote kasvaa ja eläkkeellä saatetaan olla jopa 30-40 vuotta. Jos on tottunut 3000€/kk ansioihin tippuu se luultavasti ainakin 30%, jopa 50%. Tämä gäppi pitäisi jollain täyttää. Sen jo maksetun parinsadan tuhannen euron omakotitalon myymisellä ei pitkälle pötkitä. Liian moni on siinä uskossa, että eläkeikä rahoitetaan omaisuutta myymällä. Summan kun jakaa vaikka kolmellekymmenellekin vuodelle, ei siitä montaa sataa euroa jää per kuukausi. Kuukausi vanhainkodissakin maksaa jo useamman tuhannen mikäli niin huonoon kuntoon joutuu.

Tiedän, ihan supermasentavaa ja epäseksikästä miettiä vanhainkotilaskuja parikymppisenä.

Otetaan mediaseksikkäämpi kulma ja luvataan keskivertoa huomattavasti parempi elintaso vanhoille päiville. Aloittaa vaikka rippirahoista, sitten muutaman sadan euron kesätyörahat muutamana vuonna, YO-lahjarahat, sitten vaikka taas muutaman vuoden hiljaisempi hetki jos opiskelupaikan ovet aukeavat (opiskelijanakin pystyy kyllä säästämään, olen siitä elävä esimerkki) ja sitten taas palkkatuloista tasaisen tappavaan tahtiin hamaan tulevaisuuteen. 5-10% nettotuloista kun laittaa 15-kesäisestä hyvin hajautetusti osakemarkkinoille voi olla lähes (joo, osakemarkkinoilla on riskinsä) varma, että eläkkeellä sulla on huomattavasti hienompi auto kun naapurin Pirkolla, joka aloitti säästämisen vasta kun sai asuntolainansa maksettua 55-vuotiaana.

Tässä täytyy huomioida, että sitä hienoa autoa ei saa ostaa kerätyllä potilla siinä 18-kesäisenä. Vesittyy koko idea. Sijoittamisen suola, sokeri ja yrttipippuri on korkoa korolle ilmiö ja jos neljän vuoden välein ostaa uuden auton myymällä omistukset on se yhtä tyhjän kanssa.

Ei kaikkea rahaa tarvitse laittaa säästöön ja kituuttaa koko aikuisikää. Totta kai elämästä pitää nauttia, mutta jos haluaa matkalle, olisi matkakassa hyvä säästää vaikka toiselle tilille. Tai pitää ainakin varat mielessä erillisinä. Säästösumman voi pitää pienenä, mutta sijoitushorisontti olisi hyvä pitää mahdollisimman pitkänä. Tällä tyylillä elelee leveästi työiän ja ei tule säästämisen kanssa niin sanottu pilkkupaniikki kun huomaa, että eläkeikään on enää viisi vuotta aikaa, mutta säästöt loistavat poissaolollaan. Esimerkkinä jos säästää 15-vuotiaasta asti 50€/kk hajautetusti esimerkiksi passiiviseen indeksirahastoon, jonka tuotto on maltillisesti laskettu 7% on eläkeikään päästessä karkeasti 250 000€. Siis neljäsosamiljoona! Ja summa tosiaan on noin pieni kuin 50€/kk. Jos olisin laittanut saman summan säästöön korottomalle tilille, olisi mulla 30 000€. Pieni ero. Tästäkin inflaatio olisi vienyt vielä osansa. Aikaisin aloittamisella on siis eksponentiaalinen hyöty.

Mieti jos nostaisit työikään päästessäsi summan vaikka 200€ ja säästäisit tuon summan eläkeikään asti? Summa nousee reilusti yli puoleen miljoonaan euroon. Tuntuu isolta ja siltä, että kaikilla ei ole siihen mahdollisuutta, mutta jos ottaa tavoitteeksi heti rippikouluikäisenä säästää tavoitteellisesti, ei se tunnu niin isolta asialta ja suurelta summalta. Eikä se lopulta ole mistään muusta elämisestä pois, päinvastoin. Osakesijoittaminen ja markkinoiden seuranta tuo nii paljon iloa ja välillä jännitystäkin elämään. Itse sijoitin vuonna 2016 58% nettotuloista milloin mihinkin ja ei musta tunnu, että missasin mitään. Kävin ulkomaillakin. Ja baarissa (ne reissut olisi kyllä voinut ennemmin sijoittaa osakemarkkinoille kuin paikalliseen kuppilaan ;). Eli kaikki on mahdollista kun vain asennoituu oikein. Totta kai elämässä sattuu ikäviä asioita ja aina ei ole mahdollisuutta säästää ja välillä säästöjä joutuu käyttämään esimerkiksi jos sairastuu, mutta ainakin sitten on mistä ottaa.

Jokainen joka mun blogia normaalisti lukee tietää kaiken tämän mitä ylhäällä selitin, mutta suurin osa suomalaisista nuorista ei. Ja se on se syy miksi Nuorten Osakesäästäjien toimintaan alunperin mukaan lähdin. Mun tavoite on saada edes yksi mun paasauksen kohteeksi joutunut nuori Suomen eniten tienanneiden listalle tulevaisuudessa. Tietysti toivon, että miljonäärilistalla olisi tuhansia tällä hetkellä 10-30-vuotiaita, jotka hiffasivat aloittaa nyt vuonna 2017 eikä vasta kun asuntolaina on maksettu siinä kuudenkympin hujakoilla.

Selitin pienessä juhlahumussa varmaan kolme tuntia kahdelle 12- ja 14-vuotiaalle tytölle aloittamisesta, osakkeista, rahastoista ja rippirahojen käytöstä ja olin todella iloinen siitä vastaanotosta. Tytöt eivät näyttäneet sekuntiakaan kyllästymisen merkkejä (ansaitut oscarit?) ja kysyivät lopuksi "siis voidaanko aloittaa jo tänään?". Ja eilen pikkusisko kyseli miten asetetaan toimeksianto ja illemmalla vielä neuvoja kuukausisäästösopimuksen tekoon.

Tuntui niin hyvältä.

Tuolla jossain on satoja tuhansia nuoria, joita kiinnostaisi talous, mutta heitä ei vain saavuteta, koska esimerkiksi yhteiskuntaopin opettajaa ei osakemarkkinat kiinnosta. Meidän uuden verkoston tehtävä on tavoittaa nekin nuoret, jotka eivät voittaneet opelotossa sijoittamisesta kiinnostunutta maikkaa tai joidenka vanhemmat eivät kannusta pitkäjänteiseen säästämiseen ja sijoittamiseen.

maanantai 12. kesäkuuta 2017

NAISET FINANSSIALALLA

Haluaisin niin kirjoittaa kattavasti ja uskottavasti naisten asemasta finanssimaailmassa, mutta a) mulla ei ole siitä tarpeeksi kokemusta b) tietoa c) saisin varmaan feministien ja sijoittajanaisten vihat niskaan tällä yleistyksen määrällä. Saatan silti vähän yrittää. Ja yleistää. Katsokaa rivien välistä mitä yritän sanoa kun en sitä välttämättä riveille saa tarpeeksi selkeästi naputettua.

Mulla oli LinkedInissä kauan tylsästi Wall Street -kyltti taustakuvana. Joo. Kuvaa alaa, ehkä tavoitteita jollain tasolla (ulkomaat ei välttämättä ole prioriteettina), mutta olihan se vähän turhan kuvapankista napattu, pliisu ja kliseinen. Yhtäkkiä iski inspis ja röyhkeästi nappasin googlesta vähän sopivamman ja kuvaavamman kuvan ja se pääsi LinkedInin lisäksi twitteriin, facebookiin ja jopa tähän bloginkin banneriksi. Sama Wall Street, mutta pienellä feministisellä twistillä. Ja se poiki kokonaisen blogipostauksenkin aiheesta.

En ole itse vielä Wall Streetillä päässyt vielä käymään, mutta luin alkuvuodesta artikkelin taiteilijasta/mainostoimistosta, joka oli tehnyt kadulle sen kuuluisan härän eteen pienen tytön, joka uhmaa valtavaa härkää. Ajatuksena tuoda esiin naisten asemaa yritysmaailmassa. Aivan älyttömän kova juttu jo ihan vain taidediggarinkin näkökulmasta, mutta jotenkin sytytti erityisen lujasti nimenomaan naisena miesvaltaisella alalla. Ja en tarkoita miesvaltaisella keskiarvoisesti, sillä mielikuva naisista pankin tiskillä on syvästi juurtunut ja tottakin, mutta miesvaltaisella mikäli katselee johtoportaita, jossa edelleen yli puolet on miehiä. Enkä aidosti syytä seksismiä ja hyväveliverkostoja, sillä kyllä sen jalan saa oven väliin mikäli vain on tahtoa, pokkaa, itseluottamusta ja noh... munaa! Naiset nyt vain todistetusti pyytävät matalampaa alkupalkkaa, eivätkä pyydä palkankorotusta saati ylennystä yhtä hanakasti kuin miehet.

Tietystihän härän tehnyt taiteilija veti pikkupimusta nernut nenään. Ainahan ne miehet nillittää jos nainen poistuu keittiöstä ;) Alunperin härkäkin pamahti paikalle yllätyksenä, joten tuntuu absurdilta, että taitelija pitää tytön ilmestymistä paheksuttavana. Tämänhetkisten tietojen mukaan tyttö saa pysyä paikallaan ainakin ensi naistenpäivän saakka. Toki mielestäni pienen tytön ja suuren härän kontrasti tekee molemmille patsaille vain hyvää ja mun puolesta asetelma saisi olla muistuttamassa naisten potentiaalisesta voimasta vaikka maailman tappiin saakka.

Finanssialan johdon sukupuolijakauman kehitys. Lähde: EK:n palkkatilastot 
http://www.finanssiala.fi/materiaalit/Toissa_finanssialalla_2015.pdf

Hyvän suuntaan on käppyrä kipuamassa. 50/50 olisi tietysti ihanne ja mukavan aktiivisesti eri pankit tähän tavoitteeseen pyrkivätkin. Muistaakseni 70% työvoimasta finanssialalla on naisia, mutta nimenomaan naisia on tässä suorittavassa portaassa suurin osa. Itsekin aherran kyseisellä portaalla tällä hetkellä.

Luin vähän aikaa sitten Tiede-lehden artikkelin, jossa kävi ilmi, että sinkkunaiset peittelevät urahaaveitaan parisuhteen toivossa ja mulla oikeasti meni kuppi nurin. Toki tutkimus on toteutettu jenkeissä, jossa varmaan tilanne on toivottavasti järkyttävämpi kuin koto-Suomessa, mutta uskon, että täälläkin naisten palkkoihin vaikuttaa osittain myös naisten oman kunnianhimon puute ja ne syyt, joita listasin tuolla ylempänä. Luin jostain (en nopeasti löytänyt lähdettä), että naiset pyytävät matalampaa aloituspalkkaa, jotta heidät valittaisiin työhön ja tavoite olisi hivuttaa palkkatasoa pikkuhiljaa palkankorotuksilla ylöspäin, mutta tämä ei aina onnistukaan niin hyvin kuin on ajateltu, joten miehet jotka pyytävät korkeampaa aloituspalkkaa saavat korkeampaa palkkaa myöhemminkin.

Puhun vain itsestäni, mutta en voisi kuvitellakaan, että voisin seurustella miehen (tai naisen) kanssa, jolta pitäisi pimittää urahaaveita ja esittää kunnianhimottomampaa kuin olenkaan. Mulle se eteenpäin puskeva voima olisi nimenomaan se oman puolison kannustus, yhdessä haaveilu ja tsemppaus. Jos omia urahaaveita jarruttaisi etenemisen pelko, tuntuisi työnteko ja parisuhde kaksinverroin raskaammalta.

Tällä hetkellä mun henkilökohtaiset urahaaveet ovat aika korkealla. En nyt sano, että tähtään pörssiyhtiön johtoon, mutta se on varmaa, että pankin kassapalvelusta en eläkkeelle jää vaikka siinä mainiosti tällä hetkellä viihdynkin. Urahaaveet on tällä hetkellä levelillä "oispa niin paljon pääomia, että voisin 40-50v eteenpäin elellä pääomatuloilla ja/tai vuokratuloilla" eli ei mitenkään mahdottomat tai korkealla ainakaan uratavoitteiden kannalta katsottuna. Mutta silti tavoite on jossain vaiheessa elämää olla miljonääri (ei ehkä tilillä, mutta omaisuudessa), vaikka vähän hitaasti tähän omaan alaan löysinkin ja kaikenlaista pikkupalkkaista duunarityötä tuli koitettua lukion jälkeen ja elettyä kädestä suuhun ihan liian kauan saamatta sitä miljoonan alkua kasvamaan. Mutta onhan tässä vielä 40v työelämää jäljellä mikäli perus eläkeikään ansiotyössä viihdyn, joten aikaa on.

Olen koulussa saanut pikkuraivarit aina kun puhutaan naisten sijoitusilloista, "naiset finanssialalla" -tapahtumista ja naisten sijoituskerhoista ja fb-ryhmistä. Totta kai niihin kuuluvissa on naisia, jotka eivät välttämättä uskalla avata suutaan miesseurassa ja naisten kanssa höpöttäminen tuntuu turvallisemmalta ja luontevammalta enkä sano yhtään, etteikö niitä tarvittaisi. Itsekin voisin tällaisiin iltoihin ehkä joskus mennä ja vaihdella vähän kuulumisia, mutta tuntuu silti, että viihdyn paremmin näissä unisex -tapahtumissa. Mutta jos mulle sanottaisiin tällaisessa kaikkien tapahtumassa, että no mene sinne tyttöjen sijoitusiltaan niin menisi taas se sama kuppi nurin. Varmasti monelle naiselle on vaikeaa mennä miesten sikarinkatkuisiin pörssikerhoihin ja feminvestin kaltaiset ryhmät tuntuvat matalakynnyksemmisiltä, mutta itse tykkään ylittää kynnykset vaikka seipäällä jos ei jalka nouse tarpeeksi. Aika useasti sijoitustapahtumissa olen ollut ainoa nainen tai ehkä yksi kolmesta ja noin 30v nuorempi kuin tapahtuman keski-ikä, mutta mitä väliä sillä on? Mun juttuja ei ehkä oteta niin vakavasti kuin sen 55v miehen, mutta onko sillä väliä? Sitä paremmalta tuntuu kun joku kysyy jotain ja olen ainoa joka viittaa ja vastaa. Tärkeintä on kunhan saa hilattua takamukseni tapahtumaan, suun auki ja mielipiteen sanottua. Tai vaikka vain kuunnella hiljaa paikoillaan oppimassa. Tapahtumissa voi vahingossa vaikka verkostoitua! Muidenkin kuin niiden samojen naisten sijoitusilta -naisten kanssa.

Paljon puhutaan miten saadaan naiset sijoittamaan. Tutkimusten mukaan naiset selviytyvät sijoittajana jopa paremmin kuin miehet. Toki miehiä on enemmän ja ne naiset jotka sijoittavat ovat ottaneet selvää ennen kuin ryntäävät päätäpahkaa markkinalle (paitsi ehkä allekirjoittanut). Naiset pitävät sijoittamista miehisenä, riskisenä ja monimutkaisena harrastuksena, vaikka jo ihan todisteidenkin valossa moni mimmi pärjäisi ihan mainiosti kun vaan hyppäisi mukaan kelkkaan ja oppisi matkalla. Ei kukaan ole seppä syntyessään, oppirahat on maksettava ja muut kliseet. Ihan sama se on joka harrastuksessa. Rapatessa nyt vaan roiskuu!

Ehkä sijoitusmaailmassa on omasta mielestäni muutettavana eniten mielikuva miehisestä harrastuksesta ja sitä ei auta naisten ajaminen omaan karsinaan vähän puuhastelemaan ja leikkimään. Totta kai on mahtavaa, että naisille järjestetään omia tapahtumia, onhan juoksijoillekin likkojen lenkit sun muut, mutta enemmän pitäisi tuoda ilmi sitä, että naiset pärjäävät ihan yhtä hyvin elleivät paremmin kuin kaksilahkeiset ja ovat todellakin tervetulleita ja haluttuja sijoitustapahtumiin. Jos ei se tyttökaveri lähde mukaan, voi sinne pörssi-iltaan mennä ihan siinä parhaassakin seurassa, eli yksin.

Eli naiset hei. Sijoittakaa, asettakaa tavoitteet korkealle, halutkaa korkeaa palkkaa, palkankorotuksia, ylennyksiä, kovia tuottoja, ottakaa sopivasti riskiä ja älkää missään nimessä pidätelkö haaveitanne vaan, koska uskotte, ettei kumppaninne miehinen ego kestä naisen menestystä. Kyllä se unelmaprinssi tai -prinsessa teidät haluaa, vaikka urahaaveenne olisi investointipankin big boss ja palkkanauhassa kuusinumeroisia summia. Mikäli toisen ego ei sitä kestä, olette ansainneet parempaa.

Voihan sieltä sikarinkatkuisesta pörssiklubista vaikka löytyä juuri se unelmaprinssi, jota ei sun toimarihaaveet hätkähdytä ;)

Hyvä merkki sijoittajanaisten koko ajan kasvavasta määrästä ja innostuksen lisääntymisestä on ompeluseuran talousgurut. Sosiaalisen median mukaan tapahtumassa tupa täynnä sijoittamisesta innostuneita mimmejä. Niin hyvän näköinen meininki, että saattaa tämäkin naisteniltojen -karsastaja joskus kääntää kelkkansa ja löytää tiensä mukaan.

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

KUMPPANIN ELÄTTÄMISESTÄ

Olen aktivoitunut twitterissä lähiaikoina kovastikin ja blogi on harmillisesti jäänyt taka-alalle, mutta nyt yritin puristaa mielipidettä kumppanin elättämisestä sataan neljäänkymmeneen merkkiin siinä onnistumatta, joten päättelin kyseisen aiheen tarvitsevan kokonaisen blogipostauksen. Ja koska kerrankin ei tarvinnut pinnistää ajatusta tiiviiseen muotoon, on tämä seuraava vuodatus mukavaa kofeiinin voimalla tuotettua ajatuksenvirtaa. Yritä pysyä perässä, on siellä seassa jotain järkevääkin.

Lähipäivien kuuma puheenaihe on ollut hesarin mielipidepalstan artikkeli kumppanin elättämisestä opiskeluaikana. Ymmärrän niiden ihmisten hämmennyksen, jotka eivät ole säästäneet ja sijoittaneet. Miksi ns. "rikkaille" (koska jokainen osakkeita omistavahan on automaattisesti kultalusikka perberissä vaappuva porvari) pitäisi myöntää lisää tukia, jos heillä jo kerran on rahaa? No kun eihän se niin mene. Ei se säästänyt ja sijoittanut tarvitse itse lisää tukia ja rahaa, muttei hänen pitäisi myös ketään muutakaan elättää. Opiskelija, joka onnistuu jo opiskeluaikana säästämään ja sijoittamaan on tehnyt sen pääosin niistä samoista rahoista kuin mitä muutkin opiskelijat ovat tililleen saaneet; opintotuesta, opintolainasta ja kesä/osa-aikatyöstä. Hän on vain ollut säästäväisempi ja kauaskatseisempi eli juuri sitä, mitä Suomi tällä hetkellä tarvitsee.

Nyt yhtäkkiä tuleekin tilanne, että ihastut ja näet yhteisen ruusuisen tulevaisuuden, mutta kumppanisi on tilanteessa, jossa hänellä ei ole tuloja. Nyt näitä vaivalla kitkuttaen säästettyjä rahoja pitäisi käyttää sen kullanmurun elättämiseen, vaikka hädin tuskin haluat ja pystyt käyttämään niitä edes oman elintasosi ylläpitämiseen. Kaikille osakkeet eivät ole pelkästään rahaa ja omaisuutta, vaan merkki omasta henkilökohtaisesta pitkäjänteisyydestä, kauaskatsomisesta ja siitä, että toivottavasti joskus tulevaisuudessa ne tuottavat niin paljon valtiolle pääomatuloveroja, että se veromäärä on keskisormen nosto nykyiselle "elätä emäntäs" -mentaliteetille. Okei alku sopinee moneen sijoittajaan ja viimeinen oli mun oma pikantti lisä. Koska paras kostohan valtiolle on massiivisten verojen maksu :-D

Kukaan aiheesta valittanut ei ole pyytänyt itselleen lisää rahaa, vaan pyyntö on, että ei tarvitsisi elättää opiskeluaikana ketään muuta kuin itsensä. Ainakaan parisuhteen alkuvaiheessa. Avioliitossa on ilmeisesti juridisesti elatusvelvollisuus, mutta avoliitossa, poika/tyttöystäväliitossa ja kämppiselämässä ei, joten toisen tulojen ja varallisuuden ei pitäisi saada vaikuttaa tukien määrään. Me emme elä enää 1800-luvulla ja yhteen muutetaan heppoisemmin perustein kuin aikoinaan. Kaikille välttämättä yhteenmuutto ei tarkoita loppuelämän yhdessäoloa vaan yhdessäelämisen testaamista; katsotaan tuleeko tästä mitään. Ihmiset ovat enemmän yksilöitä kuin ennen ja jopa avioliitoissa nykyisin pidetään rahat erillään. Raha on muistaakseni tutkimusten mukaan yleisin riidan aihe tai ainakin kärkikahinoissa ja tämä nykyinen systeemi ei ainakaan sitä vähennä.

Hyvin alkaneesta parisuhteesta ei todellakaan tule mitään, jos heti potentiaalisen avioliittoon asti muuten hyvin sujuvan parisuhteen alkumetreillä kumppanin rahoihin tulee riippuvuussuhde. Toiselta rahan pyytäminen on nöyryyttävää. Se on alitajuntaista alistumista, toiselta anteeksipyytelyä, morkkista, häpeää ja huonoa omatuntoa kun tietää kuinka paljon se toinen on vuosien aikana tehnyt kerryttääkseen itselleen osakesalkun. Tai ainakin toivon, että rahan tarvitsijalla on edes jonkinlainen Samu Sirkka olkapäällä. Poikkeuksena sitten ne perinteiset Gold Diggerit, jotka kysyvät baarissa ensimmäisenä lompakon paksuuden. Mua hävettäisi ihan hemmetisti käyttää esimerkiksi mun (mielikuvitus)poikaystävän realisoitua osakesalkkua, jotta saadaan nuudelia pöytään. Ennemmin vaikka keräisin pulloja.

Muuten hyvästä suhteesta voi tulla alun talousvaikeuksista johtuen kumpaakin ahdistava tila, josta on päästävä pois. Joko raha-ahdistus aiheuttaa eron tai "eron". On ilmeisesti taloudellisesti kannattavampaa asua muka yksin sinkkuna saaden täydet tuet, vaikka tosiasiassa viettäisi edelleen 100% ajasta toisen asunnolla. Järjetöntä.

En ole vielä liiemmin perehtynyt uusiin tukienmyöntöperusteisiin, koska kiukkuspäissäni varmaan katkaisen tuet syksystä eteenpäin ja etsin uusia osa-aikatöitä, mutta jos olen käsittänyt oikein en ole oikeutettu elokuusta lähtien kuin tuen perusosaan. Asumistuki menee yleisen asumistuen piiriin ja koska mulla on auto ja omaisuutta en ainakaan toimeentulotukea saisi (eikä mun pitäisikään ei sillä) eli ainoa "ilmainen" raha, jota saan on 250€/kk + onneksi korotettu opintolaina 650€/kk. Jos en olisi säästänyt perse hiessä kolmea vuotta ja olisi töissä (tällä hetkellä syksyn työkuviot vielä epäselvät) valtio kaataisi mun tilille huomattavasti enemmän rahaa. Eli tässäkin asiassa ahkeria, kauaskatseisia ja pitkäjänteisiä säästäjiä rangaistaan. Ärsyttää melkein yhtä paljon kuin se, että on sellainen ääliömäinen keksintö kuin tulorajat. Varsinkin nyt opintotukiuudistuksen aikana tulorajoja voisi nostaa huomattavasti tai poistaa kokonaan. Tällä hetkellä valtio kannustaa asumaan yksin, olemaan työttömänä ja olemaan sijoittamatta. Millaista politiikkaa tämä on? Lyhytjänteistä.

Opintotukia tulisi saada, mikäli suorittaa opintopisteitä/viikkoja vaaditussa tahdissa ja jos opintojen ohessa pystyy tienaamaan ja sillä nostamaan elintasoa (tai kasvattavaan sijoitusvarallisuutta) pitäisi se sallia. Ei ahkeruudesta pitäisi ikinä rangaista. Ja koulun ohella tehtävästä työstä maksetaan ihan samanlailla verot, joten mitä enemmän opiskelija tienaa, sen enemmän ropisee veroeuroja yhteiseen laariin. Olen opiskellut vain lyhyttä matikkaa ja sitäkin laiskasti, joten en tiedä onko jokin hyvä perustelu miksei tämä mun yksinkertainen laskutapa mene Arkadianmäellä jakeluun. Ehkä ne ovat vain nämä mun hitaat pikkuruiset lyhytmatikkalaisen aivot.

Tiedän, että ajatuksena kumppanin elättämisen laittaminen veronmaksajien piikkiin kuulostaa erittäin typerältä varsinkin kun itseni oikeistolaiseksi miellän, mutta tässä tapauksessa se pitäisi miettiä vähän eri kantilta ja kauaskantoisemmin. On tilanne, jossa yksilö on omalla toiminnallaan ja päättäväisyydellään kerännyt vuosien aikana omaisuutta vaikkapa 10 000€, jonka on ajatellut säilyttää eläkepäiviin saakka kasvamassa korkoa korolle. Nyt tätä säästettyä omaisuutta pitäisi käyttää kumppanin elättämiseen vaikkapa puolentoista vuoden ajan. Tilanne ei maksa säästäjälle 10 000€ vaan paljon enemmän. Se maksaa ne aikaisemmin tehdyt työtunnit, ne kaupassa ostamatta jätetyt paremmat ruuat, sen saman jauheliha-makaronimössön syönnin yliannostuksen, saamatta jääneet korot ja osingot sekä tietysti valtiolta jää uupumaan tulevaisuudessa lunastusvoitoista jääneet massiiviset ;) verot. Ja mitäs jos puolentoista vuoden päästä parisuhde on muisto vain? Sinne meni parisuhde ja säästöt ja voin kuvitella sen ketutuksen määrän. Jos en käyttäsi tätä kymppitonnia edes itseeni tulevaisuuden ollessa epävarma, miksi käyttäisin sen kumppaniini? Koska sitä on ihmisyys vai? Ei mun kylmässä maailmassa.

Eli tässä tapauksessa laittaisin uuden (ei avioliitossa olevan) kumppanin elätyksen rehdisti valtion (eli veronmaksajana minunkin) taakaksi. Eräänlaista hajautusta tämäkin. Tuntuu vähemmän pahalta ajatella, että valtio tukee tyttö- ja poikaystäviä vaikeiden opiskeluaikojen yli maksimissaan muutaman vuoden, kuin että kaksi kuukautta sitten tapaamani uusi kumppani käyttää vuosien työn tuloksen, kun suurella todennäköisyydellä (40% pelkästään avioliitoista, varmaan yli tuplaten parisuhteista) suhde päätyy eroon.

Varmaan yleinen harhaluulo on, että mikäli omistaa osakkeita on opiskelijan rahatilanne jotenkin keskivertoa parempi. Voihan näin jossain tapauksissa ollakin, mutta henkilökohtaisesti osakesalkun omistavana voin sanoa, että ihan yhtä kitkuttamista tämä on mulla kuin muillakin. Varmaan vielä enemmän kitkuttamista, koska yritän joka kuukausi saada uutta rahaa markkinalle. Se on sitten jostain muusta pois. Ei sitä nuudelipakettia voi mennä vinguttamaan millään arvo-osuustiliin kytketyllä visalla vaan ihan yhtä tyhjä se käyttötili on tukipäivän vuokranmaksun jälkeen kuin muillakin. Ei keskiverto opiskelijana olevilla osakkeenomistajilla ole niin paljon rahaa, että voisi helposti elättää toisenkin ihmisen sen tuntumatta äärimmäisen pahalta ja vastenmieliseltä. Niin rakas kuin se kultamuru siinä vierellä onkin.

En tiedä kuinka yleistä näin on ajatella, mutta itselle osakkeet on muuta kuin varallisuutta, jota voin vain helposti käyttää jos tili on tyhjä. En ajattele mun salkkua rahana vaan sijoituksena tulevaisuuteen. Mun salkku on rahan ja firmojen sijaan täynnä työtunteja, kitkutettuja kauppareissuja, hikeä, vihaisia asiakaspalvelukohtaamisia, narkkareiden haavojen paikkaamista, ostamatta jätettyjä vaatteita ja jokapäiväisiä pieniä päätöksiä. Salkku on hiellä ja työllä ansaittu, ei sitä realisoida ihan heppoisin perustein. Vaikka se kumppani nyt ei ehkä sieltä heppoisimmasta päästä olekaan. Totta kai kumppania voi auttaa palkkatuloilla, tuilla, lainalla ja muulla ns. perusrahalla, mutta salkun realisoiminen menee ainakin mulla niin tunteisiin, että kaivan mun myyntinappulan vieläkin syvemmälle takapihan pimeimpään nurkkaan. Tällaisena buy & hold -sijoittajana myyntinappi on muutenkin pyhä ja siihen ei kosketa oli tilanne mikä vain.

Oikeasti uskon, että mikäli nyt annettaisiin ihmisten säästää ja kipattaisi suhteiden alkutaipaleiden elatusvelvollisuudet vain avioliittoon kuuluviksi, olisi se kauaskantoisesti järkevä ratkaisu. Jo opiskeluaikana säästävä ja sijoittava ihminen on tulevaisuuden hyvätuloinen veronmaksaja, joka maksaa kyllä moninkertaisesti poika/tyttöystävänsä käyttämät tuet takaisin.

(En ole tehnyt asiasta laskelmia, mutta nyt mennään vanhalla kunnon perstuntumalla)